Seitan juttuja

Jännittävää, kevättalvella ilmestyy toinen nuortenkirjani nimeltään Loitsun voima!  Tietoja siitä löytyy esimerkiksi täältä . Ja tähän tulisi sitten jotenkin järkevä blogikirjoitus, jossa kertoisin jotakin mielenkiintoista tai ainakin järkevää, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Oli vaan pakko kirjoittaa tännekin, että JIPPII, JIPPII, JIPPII! Milloinkahan sitä oikeasti tuntee itsensä Kirjailijaksi? (JIPPII, JIPPII, JIPPII!!!!)

Kun isäsi on ilmeisesti surmannut äitisi ja sitten kai itsensä, ja olet orpo, joudut sijaiskotiin. Elämästä siellä tulee helvettiä. Mies lyö, huutaa, retuuttaa, pieksää ja uhkailee. Nainen tarjoilee pilaantunutta ruokaa ja jättää sinun vaatteesi pesemättä. Isosisko eli Iso Tyttö kiusaa sekä kotona että koulussa. Et halua tällaista elämää, kukapa haluaisi, mutta kukaan ei auta, eikä poispääsyä ole ennen kuin olet täysi-ikäinen. Sofia on kestänyt tätä pian kymmenen vuotta. Hän on piirua vaille 16-vuotias, eikä kestä enää. Tässä on Ilkka Auerin Kymnaasin alkutilanne ja se olisi täysin sietämätön, jos kirja kertoisi realistisesti ja totuudenmukaisesti Sofian elämästä. Käsivalaisimelle kiitos, kirja on onneksi kauhua! Eli tarkoittaa sitä, että Sofialla on asiat kohtapuoleen hyvin, siinä mielessä ainakin, että Mies, Nainen ja Iso Tyttö ovat mennyttä elämää. Pthyi inhottavalle sijaisperheelle! Sofia joutuu, tai oikeastaan pääsee, muutaman mutkan kautta Agnes af Forsellesin koulun oppi

Kesän aikana olen aika usein lukenut klassikon. Silloin tuntuu olevan enemmän aikaa tai jotenkin siitä on vain muodostunut tapa. Kesäklassikko jäi tänä vuonna lukematta kaikenlaisista syistä. Aloitin kyllä Hiljaa virtaa Don -nimisen tiiliskiven lukemisen, mutta se jäi kesken. En siis kahlaa väkisellä mitään kirjoja läpi, jos en niistä pidä. Tätä kirjaa oli kovasti kehuttu ja se kiinnosti minua - jouduin metsästämään puhdasta ja ei-hirvittävän-hajuista nidekaksikkoa aika pitkään, ennen kuin löysin sellaisen SPR:n kirpputorilta. Kirja odotti hyllyssä takuulla ainakin vuoden, ennen kuin oli sopiva rakonen pitemmälle nautittavalle klassikolle. Odotukset sen kun vaan kohosivat, tietysti. Ja tietysti sitten en tykännytkään kirjasta yhtään.  Tai hetkinen, tykkäsin aluksi! Meinasin unohtaa, että ensialkuun tekstin kieli oli piristävän erilaista ja raikasta. Oli käytetty hienoja ilmauksia ja sykähdyttäviä synonyymejä. Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän alkoi kirjan maailmankuva tympiä

Tykkään Salla Simukan ja Siri Kolun kirjoista erittäin paljon. Olen lukenut ne kaikki, niin myös tämän uusimman, jonka he ovat kirjoittaneet yhdessä. Ajattelin, että ihanaa, mikä yllätys, todella upeaa ja jippii, kaksi lahjakasta naista ovat lyöneet tarinankertojan aivonsa yhteen ja tuottaneet tällä kertaa juonikuvioita aikuisempaan makuun. Takakannen nähtyäni hykertelin tyytyväisenä: Tämä on pakko lukea ja heti. Takakannessa kirjasta kerrotaan seuraavanlaisesti: "Sähköistävä, vaaraa sykkivä trilleri kahdesta naisesta, joiden välinen yhteys on voimakas, väistämätön - ja tappava." Etuliepeessä kerrotaan juonesta lisää: "Ursa ja Stella ovat kasvaneet samassa perheessä, mutta eivät ole biologisia sisaruksia. Ursa adoptoitiin seitsemänvuotiaana, mutta hän jätti perheen kymmenen vuotta myöhemmin lähteäkseen maailmalle. Kun tehtaanjohtajana työskennellyt isä kuolee, Ursa palaa yllättäen kotitaloon. Jälleennäkeminen Stellan kanssa saa pinnanalaiset jännitteet kipunoimaan

Tämä kysymys on erittäin ajankohtainen Eoin Colferin kirjan päähenkilölle Valtsulle. Tutustukaamme  siis Valtsuun. Hän on kolmosluokkalainen iloinen ja positiivinen poika, jolla on neljä veljeä ja veljillä aikamoinen kasa kavereita. Valtsun kotona käy täysimääräinen hulabaloo etenkin kesälomalla, kun kaikki hengailevat siellä sun täällä.  Yhtenä lomapäivänä Valtsun isä saapuu kotiin, kun kaiken kaikkiaan noin 15 poikaa riekkuu, kiipeilee ja melskaa talossa. Isä saa tarpeeksensa. Arvaattekos mitä hän keksi?  1) Kukaan veljeksistä ei saa tuoda kavereita kylään!  2) Heille pitäisi keksiä jotakin sivistävää tekemistä! Irvistys ja kauhistus, sillä Valtsua EVVK mikään sivistävä tekeminen, mutta isä ja äiti ovat vahvasti eri mieltä. Arvaatte varmaan mitä on luvassa... Isä mietti. "Miten olisi kirjasto?" hän kysyi viimein. "Mitä kirjastosta?" vastaan muina miehinä, vaikka vatsassa väänsi."Hankittaisiin teille kirjastokortit. Voisitte lukea. Se olis

Niin, minähän siis olen töissä kirjastossa. Sitä suurta läpimurtoa ja universumin laajuista mainetta kirjailijana odotellessa puurran asiakaspalvelussa ja läprään aikuisten kaunokirjaosastolla sinne uutta tuoden ja vanhaa poistaen. Yksi jännimmistä työtehtävistäni on aika ajoin sattuva kirjavinkkausnakki. Nyt valmistelen vinkkiä kolmosluokkalaisille. Aika kiva nakki, täytyy sanoa. Minulla on vanha vinkkkipohja syksyltä 2017, jota alan nyt pikkuhiljaa päivittää. Tuon ajankohdan jälkeen on ilmestynyt noin tsiljoona kirjaa, jotka saan käydä läpi ja ehkäpä myös vinkata. Valitsen kirjat musta tuntuu -periaatteella: Joku kirja lumoaa ja luen sen sanasta sanaan, joku toinen taas on sellainen, että luen alkua ja saan siitä niskalenkin koukuttavan vinkin muodossa. Niin järkyttävää kuin se onkin paljastaa, tunnustaa ja kertoa (hah hah), en ole lukenut kaikkia vinkkaamiani kirjoja kokonaan. Nyt ei pitänyt kirjoittaa siitä. Vaan siitä, että kummallisesti kasaan "ehdottomasti vinkkauskelpo

Rakkautta Olen hullaantunut Maiju Lassilan teoksiin. Ensikosketus oli Tulitikkuja lainaamassa, sitten tartuin kummalliseen teokseen nimeltä Rakkautta. Takakannessa "Maiju Lassilan Rakkautta on uskomaton teos. Sen alaotsikko on "tragillinen lemmen tarina", ja se on sekä rakkauskertomus että aateromaani ja urheiluromaani, mutta se on myös niiden parodia." Siis että mitä? Maiju Lassila niminen mies on kirjoittanut kirjan, jonka pääosassa on neiti Maiju Lassila, kirjailija hänkin. Alaotsikossa on tarkoituksellinen kirjoitusvirhe. Rakkautta, aatteita ja urheilua… Millainen on romaani urheilusta aikana, jolloin kilpaurheilu Suomessa eli vielä alkuaikojaan? Anteeksi: tarkoitan siis, millainen on parodia urheiluromaanista? Pakkohan tämä kirja on lukea! Lukijat selvittäkööt itse urheilun ja parodian suhteen. Tämän lukijan rakkausaiheinen teksti tempaisi heti mukaansa. Jo alku on koominen (etten sanoisi koomillinen) ja yllättävän tuore – ei uskoisi, että se on kirj

”Näytät kuin joltain ala-arvoiselta lurjukselta ja kovanaamalta. Enkä minä voi koskaan kuvitella suutelevani ketään, joka maistuu tupakalta.” Karin on nykyaikaa elävä yläkoululainen, tai oletan ainakin niin, että hän on nykyajassa ja toisaalta yläkoulussa, sillä tekstissä on yllättäviä vihjeitä menneeseen aikaan. Esimerkiksi Karinia puhutellaan Karin-neidiksi ja hänen ystävällään on savukerasia. Siis ei tupakka-aski vaan savukerasia. Kuinka monta nykypäivän teiniä sinä tunnet, jolla on vaikkapa tällainen savukerasia? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Jaana Maijala. Modernista maailmanmenosta kertoo myös se, että yhteyttä pidetään ja treffeistä sovitaan tekstiviestillä. Mutta voih ja aah, kuka nykypäivänä kirjoittaa tällaisen viestin:  ”Me olemme täällä rannalla jo. Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi,  etten muistanut pitää sinua ajan tasalla.” Ihana, valloittava, tekstiä kahteen suuntaan vetävä, ajan ja paikan yhtenäisyyden hajottava tyyli! Mieleeni

Kirjassa on päähenkilönä 13-vuotias Wilhelmiina, tuttavallisemmin Vilma. Vilmalla on hyvin vilkas mielikuvitus, hän uskoo näkevänsä kaikenlaista, mitä muut eivät näe, kuten keijuja ja menninkäisiä ja sen sellaista. Tämän ominaisuutensa takia Vilma on usein vaikeuksissa esimerkiksi koulussa, sillä hänestä tulee usein vähän poissaoleva vaikutus. Vilma on oikeastaan aika epätoivoisessa tilanteessa, sillä hänet on leimattu ongelmalapseksi, eikä hän haluaisi palata enää omaan kouluunsa joululomalta. Ihan kirjan alussa Vilmalla onkin aika kurjaa. Kotonakaan ei kaikki ole ihan kohdillaan, hänen isänsä vaikuttaa tosi masentuneelta ja surulliselta. Rahahuoletkin painavat ja muut aikuisten asiat. No, ei hätää, Vilman elämässä alkaa yllättävä ja mielenkiintoinen vaihe, jossa tämän maailman huolet hälvenevät ja häviävät. Vilma pääsee muuttamaan tänne: Kirjailijan piirtämä kuva Vilman uudesta kodista. Vilma perii Hästebäckan karta