Arvostelut

Kalmanväen kesteistä:

Kirjahullun päiväkirja


Loitsun voimasta:

 Kirjahullun päiväkirja

 Kirjapöllön huhuiluja Huom! Sisältää kiikkeriä juonipaljastuksia (ainakin kirjailijan itsensä mielestä)





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanaa, Kosonen!

Kuva
Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (2020) Jouduin aika pitkään näpelöimään uutuushyllyn kirjoja, että löysin mieleisen kohteen lukuhaasteen ensimmäiseen kohtaan: Vuonna 2020 julkaistu kirja. Valintaan vaikuttivat: – tuttu kirjailija (olen lukenut hänen kirjojaan, en tunne henkilökohtaisesti) – paksuus (tai siis ohuus) – mielenkiintoinen juonen kuvailu takakannessa – tykkään lukea ”poikien maailmasta” ja poikien näkökulmasta kirjoitettuja nuortenkirjoja Kirjassa siis päähenkilönä Kaapo, joka ostaa maailman hemaisevimmalta gimmalta, The Jannikalta, mopon. Kun Skyteam Monkey varastetaan kaupantekoiltana, on soppa valmis porisemaan hellalla juuri sopivan vauhdikkaasti. Kaapo on mukava, sanavalmis ja älykäs poika, johon oli miellyttävää tutustua. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että kirja on sarjan ensimmäinen osa. Ja niin – kirja kuuluu ehdottomasti siihen vinkkausnippuun, johon kerätään täsmäkirjoja yläkouluikäisille pojille, jotka eivät lue, ja jo...
Lue lisää

Silloin kun on mukava olla, ei mieti, millaista on olla. Sitä vaan on.

Tykkään kovasti Kreetta Onkelin kirjoista, niin aikuisten kuin lastenkin. Seuraavaksi koottuja viisauksia Kreetta Onkelin lastenkirjasta  Poika joka menetti muistinsa: ”Meissä ihmisissä on tietoa, jota emme tiedä meissä olevan. Sen huomaa siitä, mikä meistä tuntuu tutulta, mikä vieraalta. Jos on vaikka tottunut huonoon kohteluun, se tuntuu aivan normaalilta, että näinhän se aina menee. Jos puolestaan on saanut huolenpitoa ja ystävällisyyttä, pitää itsestäänselvyytenä, että kohteliaisuus ja huomioiminen ovat tapana kaikkialla.” (s. 17) ”Arton oli hyvä olla. Mutta silloin kun on mukava olla, ei mieti, millaista on olla. Sitä vaan on.” (s.55) ”Poikia alkoi naurattaa. Nauru on hullu asia. Nauraa osaavat vain ihmiset, eivätkä hekään tiedä, miksi. Nauru on oivaltamista. Kaikki nauravat joskus, jopa he, joilla menee todella huonosti, naurahtelevat ainakin keran päivässä. Nauru on ihmisen paras ominaisuus. Nauru kumoaa kaiken, pelon, jännityksen, epäonnistumisen, ainakin he...
Lue lisää

Kipuilua SITKU-tilassa

Huomaan olevani SITKU-tilassa. Sitten kun teksti A on KOKONAAN valmis, sitten aloitan jatko-osan kirjoittamisen. Sitten kun teksti A on LÄHETETTY eteenpäin, eikä sille voi tehdä enää mitään, sitten. Ei siis nyt, kun teksti A on asetettu vasta lepäämään ja sen olisi hyvä antaa levätä. Ei nyt, kun olisi hyvin aikaa ja haluakin. Sitten kun aloitan kirjoittamisen, oikeasti, teen myös Juhlallisen Blogikirjoituksen siitä, Miten Aloitin Toisen Osan Kirjoittamisen. Siis sitten kun oikeasti aloitan sen. En siis nyt. Vaan sitten kun. Syynä SITKU-tilaan on pelko. Entäpä, jos en osaa kirjoittaa jatkoa? Entä jos kustantaja ei hyväksy kirjoittamaani? Niinpä huijaan itseäni. En kirjoita jatko-osaa Koutamäen noidalle , vaan suollan huolettomasti satunnaista löpinää. Sattumoisin tekstissä seikkailevat henkilöhahmot nimiltään Lone ja Oliver. Tekstin kirjoittamisella ei myöskään ole tiukkaa sivutavoitetta. Eli en missään nimessä kirjoita kahta sivua päivässä, vaikka väkisin. Kirjoitan iha...
Lue lisää