Seitan juttuja

Kolmas osa tekeillä Loitsun voima ilmestyi juuri ennen koronakriisin alkua, tuntuu vähän siltä, että se jäi mokoman pandemian jalkoihin. Jospa lukijat kuitenkin löytävät sen! Nyt kirjoitan kolmatta osaa, yritän tehdä sitä säännöllisesti ja kurinalaisesti, mutta se ei aina ihan onnistu. Periaatteessa teen viikonloppuisin (viikot olen palkkatöissä) kaksi tuntia tai kaksi sivua. Dekkaria välilöissä Käytännössä toiset tekstit pukkaavat päälle ja ahdistelevat, joten välillä työstän ikuisuusprojektiani, dekkaria, joka on ollut kehitteillä - no, ikuisuuden. Muistin juuri eilen, että aloitin sen kirjoittamisen pieniruutuiselle paperille vaihto-opiskelijavuonna Espanjassa vuonna 2001! Sen hetken ja tämän tilanteen välillä on monta mutkaa, eikä sitä alkuperäistä tarinaa ole enää jäljellä paperisena eikä sähköisenä. Hylkäsin sen toivottomana yrityksenä, tuhosin kaiken, vain palatakseni asiaan jotain 15 vuotta myöhemmin. Neljäs osa pyristelee päässä Yllättäen toinen teksti, mikä pyristel...

Joo. Olen tässä yrittänyt kirjoittaa jonkin järkevän ja hyvän tekstin tähän, mutta en onnistu. Mitä haluan sanoa? Toinen nuortenkirjani Loitsun voima on pian saatavilla kaupoista ja kirjastoista. Katso vaikkapa  tästä   millainen on videovinkki!

Jännittävää, kevättalvella ilmestyy toinen nuortenkirjani nimeltään Loitsun voima!  Tietoja siitä löytyy esimerkiksi täältä . Ja tähän tulisi sitten jotenkin järkevä blogikirjoitus, jossa kertoisin jotakin mielenkiintoista tai ainakin järkevää, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Oli vaan pakko kirjoittaa tännekin, että JIPPII, JIPPII, JIPPII! Milloinkahan sitä oikeasti tuntee itsensä Kirjailijaksi? (JIPPII, JIPPII, JIPPII!!!!)

Tekee mieli kirjoittaa blogiteksti siitä, missä vaiheessa Koutamäen noidan jatko-osan kirjoittaminen on, mutten osaa. Olen yrittänyt tuhertaa tähän noin kaksikymmentä erilaista aloituslausetta ja kaikki olen joutunut deletoimaan kelvottomina pois. Muistutin itseäni siitä, mikä on tämän blogin tarkoitus - kirjoita ilman pilkkusääntöjä ja vapaasti. Kirjoita itsellesi. Pöh, ei se onnistu. Tämähän on eräänlainen mainos siitä, millaista tekstiä tämä tietty tyyppi pystyy tuottamaan. Entä jos joku potentiaalinen kustannustoimittaja lukee tätä roskaa ja päättää sen takia, ettei lähettämästäni tekstistä ole talvelle lähtijäksi? Sitä paitsi olisin halunnut kirota, enkä kirjoittaa laimeasti pöh, mutta joku sisäinen sensuuriviranomainen istuu tarkkana työpisteellään. Eihän nyt sentään voi kirota julkisessa blogitekstissä, joku loukkaantuu ja onhan se vähän alatyylistä ja kuitenkin kirjojeni kohderyhmä ovat nuoret. Just, nuoret ja lapset eivät kiroile. Asiaan. Jatko-osan raakateksti on valm...

Huomaan olevani SITKU-tilassa. Sitten kun teksti A on KOKONAAN valmis, sitten aloitan jatko-osan kirjoittamisen. Sitten kun teksti A on LÄHETETTY eteenpäin, eikä sille voi tehdä enää mitään, sitten. Ei siis nyt, kun teksti A on asetettu vasta lepäämään ja sen olisi hyvä antaa levätä. Ei nyt, kun olisi hyvin aikaa ja haluakin. Sitten kun aloitan kirjoittamisen, oikeasti, teen myös Juhlallisen Blogikirjoituksen siitä, Miten Aloitin Toisen Osan Kirjoittamisen. Siis sitten kun oikeasti aloitan sen. En siis nyt. Vaan sitten kun. Syynä SITKU-tilaan on pelko. Entäpä, jos en osaa kirjoittaa jatkoa? Entä jos kustantaja ei hyväksy kirjoittamaani? Niinpä huijaan itseäni. En kirjoita jatko-osaa Koutamäen noidalle , vaan suollan huolettomasti satunnaista löpinää. Sattumoisin tekstissä seikkailevat henkilöhahmot nimiltään Lone ja Oliver. Tekstin kirjoittamisella ei myöskään ole tiukkaa sivutavoitetta. Eli en missään nimessä kirjoita kahta sivua päivässä, vaikka väkisin. Kirjoitan iha...

Olen saanut jonkin verran palautetta kirjasta, enimmäkseen tuttavilta, sukulaisilta ja ystäviltä, mutta myös jonkin verran tuntemattomilta nuorilta lukijoilta. Palaute on pistänyt minut miettimään sitä, millä tavalla jatkan Lonen tarinaa. Alunperin ajattelin, että tarina ei jatku. Tuntui hyvin vahvasti siltä, että Lone ei halua paljastaa salaisuuksiaan enempää. Lonehan  ei hirveästi tykkää seurustella ihmisten kanssa. Hän viihtyy yksin vallan mainiosti. Ei hän halua kertoa elämästään enää enempää. No joo, tietysti Koutamäen noidassa jäi (kai) monikin asia selvittämättä. Melkein jokainen lukija on kysynyt minulta jatkuuko ja jos jatkuu, milloin jatkuu? Arvosteluissa on povattu, että jatkuuhan tämä tarina varmasti, kun arvoituksiakin jää. Yksi yllättävä elementti palautteissa oli se, että Lonen nimenantojuhlissa hänelle lykätty nimikammotus on herättänyt päänvaivaa. Mikä on Lonen "oikea" nimi, sitä on pohdittu kirjaa lukiessa. Tietysti nimellä on suuri merkitys. En ole ...