Seitan juttuja

Koelukijoiden saaminen on välillä vaikeaa. Yksi jos toinenkin lukeva ystävä, joka ei itse kirjoita, on kieltäytynyt kyseenalaisesta kunniasta. He eivät kuulemma osaa sanoa mitään. Tai kaverin tekstin arvioiminen on vaikeaa. Eikä oikeastaan ole aikaa, kun on se, tämä ja tuo. Kiirettä pitää siinä, tässä ja tuossa. Niinpä niin. Tai sitten kyseessä on se, ettei uskalleta sanoa päin naamaa, että se on ihan paska. Kritiikin ja neuvojen ottaminen vastaan on taitolaji. Tiedän ihmisiä, jotka luhistuvat palautteesta oli se millaista tahansa. Itse kuuluin vielä kymmenisen vuotta sitten siihen joukkoon, jotka pitävät omaa tekstiään Pyhänä ja loukkaantuvat verisesti siitä, että joku kohta pitäisi muka mennä muuttamaan. Onneksi tähän oppii. Jos aikoo kehittyä, on pakko kestää. Oppimiseni alkoi arvostelupalvelun käyttämisestä, sillä en jaksanut enää ystävieni ”ihan hyvä” kommentteja. Ihan hyvällä ei päästä eteenpäin. Tosin ymmärrän kyllä, että jos tekstistä saamansa palautteen ottaa henkilökoht...

Jännittävää, kevättalvella ilmestyy toinen nuortenkirjani nimeltään Loitsun voima!  Tietoja siitä löytyy esimerkiksi täältä . Ja tähän tulisi sitten jotenkin järkevä blogikirjoitus, jossa kertoisin jotakin mielenkiintoista tai ainakin järkevää, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Oli vaan pakko kirjoittaa tännekin, että JIPPII, JIPPII, JIPPII! Milloinkahan sitä oikeasti tuntee itsensä Kirjailijaksi? (JIPPII, JIPPII, JIPPII!!!!)

Kun isäsi on ilmeisesti surmannut äitisi ja sitten kai itsensä, ja olet orpo, joudut sijaiskotiin. Elämästä siellä tulee helvettiä. Mies lyö, huutaa, retuuttaa, pieksää ja uhkailee. Nainen tarjoilee pilaantunutta ruokaa ja jättää sinun vaatteesi pesemättä. Isosisko eli Iso Tyttö kiusaa sekä kotona että koulussa. Et halua tällaista elämää, kukapa haluaisi, mutta kukaan ei auta, eikä poispääsyä ole ennen kuin olet täysi-ikäinen. Sofia on kestänyt tätä pian kymmenen vuotta. Hän on piirua vaille 16-vuotias, eikä kestä enää. Tässä on Ilkka Auerin Kymnaasin alkutilanne ja se olisi täysin sietämätön, jos kirja kertoisi realistisesti ja totuudenmukaisesti Sofian elämästä. Käsivalaisimelle kiitos, kirja on onneksi kauhua! Eli tarkoittaa sitä, että Sofialla on asiat kohtapuoleen hyvin, siinä mielessä ainakin, että Mies, Nainen ja Iso Tyttö ovat mennyttä elämää. Pthyi inhottavalle sijaisperheelle! Sofia joutuu, tai oikeastaan pääsee, muutaman mutkan kautta Agnes af Forsellesin koulun oppi...

Kirjassa on päähenkilönä 13-vuotias Wilhelmiina, tuttavallisemmin Vilma. Vilmalla on hyvin vilkas mielikuvitus, hän uskoo näkevänsä kaikenlaista, mitä muut eivät näe, kuten keijuja ja menninkäisiä ja sen sellaista. Tämän ominaisuutensa takia Vilma on usein vaikeuksissa esimerkiksi koulussa, sillä hänestä tulee usein vähän poissaoleva vaikutus. Vilma on oikeastaan aika epätoivoisessa tilanteessa, sillä hänet on leimattu ongelmalapseksi, eikä hän haluaisi palata enää omaan kouluunsa joululomalta. Ihan kirjan alussa Vilmalla onkin aika kurjaa. Kotonakaan ei kaikki ole ihan kohdillaan, hänen isänsä vaikuttaa tosi masentuneelta ja surulliselta. Rahahuoletkin painavat ja muut aikuisten asiat. No, ei hätää, Vilman elämässä alkaa yllättävä ja mielenkiintoinen vaihe, jossa tämän maailman huolet hälvenevät ja häviävät. Vilma pääsee muuttamaan tänne: Kirjailijan piirtämä kuva Vilman uudesta kodista. Vilma perii Hästebäckan karta...

Saatana saapuu Moskovaan , alkuperäiseltä nimeltään Mestari ja Margarita, on hullunkurinen fantasia, pureva satiiri, romanttinen kertomus, hupaisa komedia ja kaiken lisäksi vielä realistinen tarina erään Nasaretissa syntyneen miekkosen ja hänen tuomitsijansa hetkistä joskus pääsiäisen aikaan, reippaat 2000 vuotta sitten. Teksti muodostuu siis kahdesta erilaisesta tarinasta. Siinä seikkaillaan Moskovassa, kröhöm, no niin, Saatanan seurassa. Tähän maailmaan liittyy myös Mestarin ja Margaritan vaiheikas rakkaustarina. Lisäksi kirjassa kuvataan Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamista Jerusalemissa.   Bulgakovin kirja alkaa varsin pahaa-aavistamattomasti Patriarkan lammilta, Moskovasta. Siellä kaksi kaverusta, Berlioz ja Bezdomnyi ajautuvat mielenkiintoiseen keskusteluun tuntemattoman henkilön kanssa. Ja sen jälkeen sekä Bezdomnyin elämässä että kirjan muiden päähenkilöiden elämissä alkaa tapahtua sitä tahtia, että lukija ei meinaa pysyä perässä. Mielestäni par...