Seitan juttuja

Luin juuri kirjan nimeltään Ottila ja keltainen kissa (Chris Riddell)   Varoituksen sana herkille lukijoille. Älä lue alla olevaa tekstiä, jos et halua lukea kuolleista kissoista. Ja ei, tässä lastenkirjassa ei kissa kuole. Uskalsin valita tämän kirjan lukuhaasteeseen (kirjan nimessä on väri) juuri siksi, että se on lastenkirja.  Kissoista ja kuolemasta Aikuistenkirjoja joissa on kissoja, samoin kuin aikuisten elokuvia, joissa on kissoja, en lue tai katso enää siksi, että kissan funktio fiktiivisessä tarinassa on kuolla. Kissa toimii juonessa pelkkänä merkkinä siitä, miten julma joku ihminen voi olla.  Kissat kuolevat mitä kammottavimmilla tavoilla. Jos en ole onnistunut ennakoimaan kirjan potentiaalisesti sisältämää kissaa ja se sittenkin tulla tupsahtaa vastaan, hyppään ylitse.  Tähän tulokseen olen tullut sen jälkeen, kun fiktiivinen kissa on jätetty yksin kerrostaloasuntoon kuolemaan nälkään ja janoon (päähenkilö kyllä kuuli, miten kissa raapi ovea ja mourusi, mu...

Huoh, tässä olikin haastetta kerrassaan.  Jälleen kerran selasin noin miljoona eri opusta, joista odotin Sitä Yhtä, joka lähtisi vetämään. Harhauduin pahemman kerran erilaisille kaviourille. Niinpä lueskelin uudelleen hevosrunoja (Minä olen sukua hevoselle -antologia), ja muistin lapsuudesta tutun Pablo Nerudan Oodi kissalle -runon (♡♡yön röyhkeä käpälänjälki ♡♡ ), jonka jäljitin kirjaan Andien mainingit. Sitä uutta ja erilaista runokirjaa ei vaan löytynyt millään, vaikka kuinka selasin hyllyjä, aloitin monta ja jätin kesken. (Niinpä haalin kohta viitoseen ilmastonmuutoksesta kertovia kirjoja ja muhittelin hetken pari asiaa.) Jo kirkastui. Halusin lukea runoja, joita lapset ja nuoret ovat kirjoittaneet. Tällainen kirjakin löytyi. Kaakkoisen Keski-Suomen lastenkulttuurin kiertokoulu vuodelta 2004 on koonnut 7 – 16-vuotiaiden lasten ja nuorten runoja teokseen nimeltään Joskus olen tuuli. Nämä runot ovat juuri niitä, mitä itsekin sen ikäisenä rustailin. Ah, elämän riemua ja...

Mietin tässä taannoin, minkälaista eloa keksisin tänne blogiini. Ratkaisu löytyi sähköpostiin pamahtaneesta tiedotteesta: Keski-kirjastojen lukuhaaste 2020 on nyt julkaistu. Huoh. Ensi silmäyksellä kohdat, joita on vain 30, tuntuvat vaikeilta ja koko idea työläältä ja kyllästyttävältä ja hölmöltä. Sitten tulostin paperilappusen ja luin siitä: "Haasta itsesi lukemaan jotakin uutta Keski-kirjastojen omassa lukuhaasteessa! Kirjaston työntekijät auttavat mielellään sopivien kirjojen löytämisessä. Voit käyttää samaa kirjaa useampaan haastekohtaan." Tietysi ensinnäkin tulee vähän ristiriitainen olo, itseltänikö tässä pitäisi vinkkejä kysyä (olen töissä kirjastossa), mutta siis, painotan sanoja "haasta" ja "jotakin uutta". Mikä tässä nyt sitten olisi uutta? Elämäkerrat ja joidenkin aihepiirien tietokirjat, mutta niille ei kiitos jo ihan kättelyssä. Kaikenlaiset romaanit, runot ja sarjakuvat ovat liian peruskauraa. Jotakin vähän vaikeampaa on keksittävä, j...