Tekstit

Näkymätön myrsky

Kuva
Luonto on ollut minulle tärkeä jo lapsesta saakka. Kun olin nuori, metsähallitus aloitti vuonna 1988 hakkuut kotipaikkakunnallani sijaitsevalla Talaskankaalla. Paikalle kiiruhtanut joukko luonnonsuojelijoita käytti Vieremän lukion tyhjää luokkaa tukikohtanaan, rehtorin luvalla tietenkin. Luontoaktivistit estivät metsureiden ja työkoneiden pääsyn hakkuualueella. Näin tämän tavallaan aitiopaikalta, sillä kävin kyseistä lukiota ja äitini teki kahnauksesta jutun Savon Sanomiin. On ihanaa, että Talaskankaalla on tänä päivänä luonnonsuojelualue. Olen käynyt siellä joskus lapsena ja silloin minuun teki suuren vaikutuksen syvä luonnonhiljaisuus, mikä metsässä vallitsi. Keski-kirjastojen lukuhaasteen kohta viisi kehotti minua lukemaan kirjan, joka kertoo ilmastonmuutoksesta. Vielä ehkä noin kymmenen vuotta sitten ahmin dystopioita, joissa kerrotaan millä tavalla ihmiset ovat onnistuneet sössimään maapallomme lähestulkoon tai kokonaan asumiskelvottomaksi. Mentaliteetti oli vähän sellainen,...

Joskus olen tuuli

Kuva
Huoh, tässä olikin haastetta kerrassaan.  Jälleen kerran selasin noin miljoona eri opusta, joista odotin Sitä Yhtä, joka lähtisi vetämään. Harhauduin pahemman kerran erilaisille kaviourille. Niinpä lueskelin uudelleen hevosrunoja (Minä olen sukua hevoselle -antologia), ja muistin lapsuudesta tutun Pablo Nerudan Oodi kissalle -runon (♡♡yön röyhkeä käpälänjälki ♡♡ ), jonka jäljitin kirjaan Andien mainingit. Sitä uutta ja erilaista runokirjaa ei vaan löytynyt millään, vaikka kuinka selasin hyllyjä, aloitin monta ja jätin kesken. (Niinpä haalin kohta viitoseen ilmastonmuutoksesta kertovia kirjoja ja muhittelin hetken pari asiaa.) Jo kirkastui. Halusin lukea runoja, joita lapset ja nuoret ovat kirjoittaneet. Tällainen kirjakin löytyi. Kaakkoisen Keski-Suomen lastenkulttuurin kiertokoulu vuodelta 2004 on koonnut 7 – 16-vuotiaiden lasten ja nuorten runoja teokseen nimeltään Joskus olen tuuli. Nämä runot ovat juuri niitä, mitä itsekin sen ikäisenä rustailin. Ah, elämän riemua ja...

Loitsun voima

Joo. Olen tässä yrittänyt kirjoittaa jonkin järkevän ja hyvän tekstin tähän, mutta en onnistu. Mitä haluan sanoa? Toinen nuortenkirjani Loitsun voima on pian saatavilla kaupoista ja kirjastoista. Katso vaikkapa  tästä   millainen on videovinkki!

Yllättävä herra Hastings

Kuva
Kirja alkoi mielestäni vähän omituisesti. Tai siis, olen kai tottunut lukemaan tekstejä, joissa näkökulma on joko minä , jolloin mennään päähenkilön pään sisälle ja seurataan hänen ajatuksenjuoksuaan (ja vitsailujaan), tai hän , jolloin myös mennään päähenkilön pään sisälle ja seurataan hänen ajatuksenjuoksuaan (ja vitsailujaan), mutta vähän kauempaa kuin minä-muodossa. (Joo-joo, joskus tosi kaukaa.) No, nyt kun aloin lukemaan Herkosta, leijuinkin jossakin ihan sfääreissä, enkä kenenkään pään sisällä. Tilanne lähtee purkautumaan kaiken ulkopuolelta. Kertoja jopa kommentoi akuutin tarinan ulkopuolisia asioita sulkulauseissa. Aluksi tuntui oudolta. Tietysti, kun itse kirjoitan kirjoja (yritän kirjoittaa), kiinnitän näihin näkökulma-asioihin kohtuuttoman paljon huomiota. Tarkkailen, miten on kirjoitettu. Osaisinko itse tehdä noin ja missä tekstissä? Miksi noin on tehty? Ajattelin, että joo, luen tästä vain tämän eka luvun (sillä halusin tietää, millä tavalla eka luku on rakennettu...

Hanaa, Kosonen!

Kuva
Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (2020) Jouduin aika pitkään näpelöimään uutuushyllyn kirjoja, että löysin mieleisen kohteen lukuhaasteen ensimmäiseen kohtaan: Vuonna 2020 julkaistu kirja. Valintaan vaikuttivat: – tuttu kirjailija (olen lukenut hänen kirjojaan, en tunne henkilökohtaisesti) – paksuus (tai siis ohuus) – mielenkiintoinen juonen kuvailu takakannessa – tykkään lukea ”poikien maailmasta” ja poikien näkökulmasta kirjoitettuja nuortenkirjoja Kirjassa siis päähenkilönä Kaapo, joka ostaa maailman hemaisevimmalta gimmalta, The Jannikalta, mopon. Kun Skyteam Monkey varastetaan kaupantekoiltana, on soppa valmis porisemaan hellalla juuri sopivan vauhdikkaasti. Kaapo on mukava, sanavalmis ja älykäs poika, johon oli miellyttävää tutustua. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että kirja on sarjan ensimmäinen osa. Ja niin – kirja kuuluu ehdottomasti siihen vinkkausnippuun, johon kerätään täsmäkirjoja yläkouluikäisille pojille, jotka eivät lue, ja jo...

Keski-kirjastojen lukuhaaste - huteja ja osumia

Kuva
1920-luvulle sijoittuva (lasten)kirja Odotellessani kohta numero ykkösen mahdollistavaa kirjaa (vuonna 2020 julkaistu kirja) en malttanut olla tarttumatta kakkoskohtaan, ja tietenkin lähti hevonen heti laukalle: Haalin itselleni neljä potentiaalista ehdokasta. Hylätyksi tulivat: Justin Richards: Tikittävä painajainen, jossa Tohtori Who ja Rose ilmiintyvät aikakoneellaan 1920-luvun Lontooseen. Tämä jäi lukematta ihan vaan siksi, että se oli pinossa alimmaisena… Ensimmäisenä pinossa ollut syrjäytettiin myös, se oli Margaret Eppin Sara ja salaperäinen tyttö. Tämä kirja kuuluu lapsuudestani tuttuun uskonnollisten kirjojen sarjaan, siinä syy hylkäykselle. Taasko huti? Seuraavaksi luin Helena Laineen kirjan Kuopan kylän kakarat, joka sijoittui takakannen mukaan ”siihen aikaan kun Atlantin valtameri ylitettiin lentokoneella ensimmäisen kerran”. Hyvä-hyvä! Charles Lindberghin lento oli 1927, joten käy hyvin – paitsi ettei käykään, sillä sivulle 70 päästyäni pa...

Lukuhaaste 2020

Mietin tässä taannoin, minkälaista eloa keksisin tänne blogiini. Ratkaisu löytyi sähköpostiin pamahtaneesta tiedotteesta: Keski-kirjastojen lukuhaaste 2020 on nyt julkaistu. Huoh. Ensi silmäyksellä kohdat, joita on vain 30, tuntuvat vaikeilta ja koko idea työläältä ja kyllästyttävältä ja hölmöltä. Sitten tulostin paperilappusen ja luin siitä: "Haasta itsesi lukemaan jotakin uutta Keski-kirjastojen omassa lukuhaasteessa! Kirjaston työntekijät auttavat mielellään sopivien kirjojen löytämisessä. Voit käyttää samaa kirjaa useampaan haastekohtaan." Tietysi ensinnäkin tulee vähän ristiriitainen olo, itseltänikö tässä pitäisi vinkkejä kysyä (olen töissä kirjastossa), mutta siis, painotan sanoja "haasta" ja "jotakin uutta". Mikä tässä nyt sitten olisi uutta? Elämäkerrat ja joidenkin aihepiirien tietokirjat, mutta niille ei kiitos jo ihan kättelyssä. Kaikenlaiset romaanit, runot ja sarjakuvat ovat liian peruskauraa. Jotakin vähän vaikeampaa on keksittävä, j...