Kauhua rappioituneessa kartanossa

Sarah Waters: Vieras kartanossa


Tämä teos on yhtä aikaa "tutkielma sodanjälkeisestä Britanniasta, jännittävä salapoliisikertomus, puistattava kummitusjuttu, romanssi ja trilleri."

Siinäpä vasta aineksia hyvään kirjaan, ajattelin kun otin kirjan lainaan takakannen kuvailun perusteella. Teos lunasti odotukset täysin ja ylitti ne myös. Nämä kaikki elementit löytyvät kirjasta ja lomittuvat miellyttävään ja loppua kohden yhä jännittävämmäksi muuttuvaan kerrontaan. Viimeiset sata sivua oli luettava yötä myöten!

Watersin kirja kuuluu Keltaisen kirjaston kirjoihin eli se on niin sanotusti arvostettua ja vaikealukuista ja –selkoista kirjallisuutta. Moniin muihin sarjan kirjoihin verrattuna teos on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Mielestäni Vieras kartanossa on viihdyttävä, monipuolinen ja jännittävä, sekä ennen kaikkea helppolukuinen. Teksti soljuu miellyttävästi eteenpäin.

Kerronta on verkkaista, juoni kehittyy hitaasti. Pääsemme tohtori Faradayn ajatusmaailmaan aivan ainutlaatuisella tavalla, sillä tämä kertoja-päähenkilö kertoo kartanon tapahtumista sen perusteella, mitä hän itse näkee ja tietää, sekä mitä hänelle kerrotaan.

Tohtori Faraday on lääkäri, jonka havainnot pitäytyvät viimeiseen saakka terveessä järjessä – kaikki seikat pystytään selittämään tieteen avulla, ilman aavistustakaan aaveista. Lukiessa on kuitenkin hyvä pitää mielessään, että pelkästään se, että tri Faraday kertoo ensimmäisessä persoonassa, asettaa hänen sanansa kyseenalaiseksi. Lukija lukeekin ikään kuin tohtorin mielen lävitse tapahtumista, ne suodattuvat tämän henkilöhahmon maailmankuvan kautta.

Tohtoria voisi pitää eräänlaisena sodanjälkeisen Britannian ja luokkayhteiskunnan murroksen elementtinä. Vastavoimana hänelle toimii kartanon vanhan rouva Ayresin, tämän tytär Carolinen ja palvelustyttö Betty. Myös sotatraumasta kärsivä poika Rod kuuluu tähän entiseen maailmaan, jossa maalaisaatelilla oli merkittävä valta-asema yhteiskunnassa. Tohtori Faraday edustaa uutta, muuttuvaa maailmaa.

Mutta onko kaikki kuitenkaan niin yksinkertaista? Ehkei luokkayhteiskunta ja sen mukanaan tuoma kaunaisuus aatelin ja työläisten välillä olekaan kirjassa se, joka kaikkia lukijoita kiinnostaa.

Teoksen voikin lukea täysin goottilaisena kummitusjuttuna ja jättää luokkayhteiskunnan ongelmat omaan arvoonsa, sillä vähitellen juonen edetessä kartanossa elävien elämä muuttuu yhä omituisemmaksi.

Mikä oikeastaan on totuus ja mistä kummalliset tapahtumat johtuvat? Kuka on oikeassa? Nuori palvelustyttö Betty, joka väittää alusta lähtien, että talossa on jotain pahaa? Vai aina järkevä tri Faraday?

Kirjan alkuperäinen nimi antaa yhden vihjeen lukijalle siihen, mitä kartanon kummalliset tapahtumat voivat merkitä.

Loppujen lopuksi loppuratkaisu jää kuitenkin lukijan itse hoksattavaksi ja päätettäväksi. Itse keksin oman loppuratkaisuni vasta seuraavana päivänä kirjaa mietiskellessäni.