Koutamäen syksy

Tekee mieli kirjoittaa blogiteksti siitä, missä vaiheessa Koutamäen noidan jatko-osan kirjoittaminen on, mutten osaa. Olen yrittänyt tuhertaa tähän noin kaksikymmentä erilaista aloituslausetta ja kaikki olen joutunut deletoimaan kelvottomina pois. Muistutin itseäni siitä, mikä on tämän blogin tarkoitus - kirjoita ilman pilkkusääntöjä ja vapaasti. Kirjoita itsellesi.

Pöh, ei se onnistu. Tämähän on eräänlainen mainos siitä, millaista tekstiä tämä tietty tyyppi pystyy tuottamaan. Entä jos joku potentiaalinen kustannustoimittaja lukee tätä roskaa ja päättää sen takia, ettei lähettämästäni tekstistä ole talvelle lähtijäksi? Sitä paitsi olisin halunnut kirota, enkä kirjoittaa laimeasti pöh, mutta joku sisäinen sensuuriviranomainen istuu tarkkana työpisteellään. Eihän nyt sentään voi kirota julkisessa blogitekstissä, joku loukkaantuu ja onhan se vähän alatyylistä ja kuitenkin kirjojeni kohderyhmä ovat nuoret. Just, nuoret ja lapset eivät kiroile.

Asiaan. Jatko-osan raakateksti on valmis. Muotoilin juuri äsken takakansitekstiä ja samalla ensimmäistä lukua. Vielä muutaman päivän ajan työstän tekstiä eteenpäin eli metsästän kirjoitusvirheitä, juonikökköyksiä, juonimokia, epäloogisuuksia. Hion keskusteluja ja lauseita, etsin parempia kielikuvia ja vaihdan sanoja, pilkkujen paikkoja ja lisään pisteitä. Kohta en enää jaksa ja silloin on hyvä jättää teksti lepäämään. Tarkoitus on pitää noin kahden kuukauden tauko, jonka aikana en edes ajattele Lonea, Oliveria enkä Mustaa.

Eihän se tietysti onnistu, henkilöhahmot ravaavat kyllä mielessäni, mutta tekstiin en koske. Tauon jälkeen näen taas lisää niitä (huokaus) kirjoitusvirheitä, juonikökköyksiä, juonimokia ja epäloogisuuksia.