Seitan juttuja

Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (2020) Jouduin aika pitkään näpelöimään uutuushyllyn kirjoja, että löysin mieleisen kohteen lukuhaasteen ensimmäiseen kohtaan: Vuonna 2020 julkaistu kirja. Valintaan vaikuttivat: – tuttu kirjailija (olen lukenut hänen kirjojaan, en tunne henkilökohtaisesti) – paksuus (tai siis ohuus) – mielenkiintoinen juonen kuvailu takakannessa – tykkään lukea ”poikien maailmasta” ja poikien näkökulmasta kirjoitettuja nuortenkirjoja Kirjassa siis päähenkilönä Kaapo, joka ostaa maailman hemaisevimmalta gimmalta, The Jannikalta, mopon. Kun Skyteam Monkey varastetaan kaupantekoiltana, on soppa valmis porisemaan hellalla juuri sopivan vauhdikkaasti. Kaapo on mukava, sanavalmis ja älykäs poika, johon oli miellyttävää tutustua. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että kirja on sarjan ensimmäinen osa. Ja niin – kirja kuuluu ehdottomasti siihen vinkkausnippuun, johon kerätään täsmäkirjoja yläkouluikäisille pojille, jotka eivät lue, ja jo

1920-luvulle sijoittuva (lasten)kirja Odotellessani kohta numero ykkösen mahdollistavaa kirjaa (vuonna 2020 julkaistu kirja) en malttanut olla tarttumatta kakkoskohtaan, ja tietenkin lähti hevonen heti laukalle: Haalin itselleni neljä potentiaalista ehdokasta. Hylätyksi tulivat: Justin Richards: Tikittävä painajainen, jossa Tohtori Who ja Rose ilmiintyvät aikakoneellaan 1920-luvun Lontooseen. Tämä jäi lukematta ihan vaan siksi, että se oli pinossa alimmaisena… Ensimmäisenä pinossa ollut syrjäytettiin myös, se oli Margaret Eppin Sara ja salaperäinen tyttö. Tämä kirja kuuluu lapsuudestani tuttuun uskonnollisten kirjojen sarjaan, siinä syy hylkäykselle. Taasko huti? Seuraavaksi luin Helena Laineen kirjan Kuopan kylän kakarat, joka sijoittui takakannen mukaan ”siihen aikaan kun Atlantin valtameri ylitettiin lentokoneella ensimmäisen kerran”. Hyvä-hyvä! Charles Lindberghin lento oli 1927, joten käy hyvin – paitsi ettei käykään, sillä sivulle 70 päästyäni pa

Mietin tässä taannoin, minkälaista eloa keksisin tänne blogiini. Ratkaisu löytyi sähköpostiin pamahtaneesta tiedotteesta: Keski-kirjastojen lukuhaaste 2020 on nyt julkaistu. Huoh. Ensi silmäyksellä kohdat, joita on vain 30, tuntuvat vaikeilta ja koko idea työläältä ja kyllästyttävältä ja hölmöltä. Sitten tulostin paperilappusen ja luin siitä: "Haasta itsesi lukemaan jotakin uutta Keski-kirjastojen omassa lukuhaasteessa! Kirjaston työntekijät auttavat mielellään sopivien kirjojen löytämisessä. Voit käyttää samaa kirjaa useampaan haastekohtaan." Tietysi ensinnäkin tulee vähän ristiriitainen olo, itseltänikö tässä pitäisi vinkkejä kysyä (olen töissä kirjastossa), mutta siis, painotan sanoja "haasta" ja "jotakin uutta". Mikä tässä nyt sitten olisi uutta? Elämäkerrat ja joidenkin aihepiirien tietokirjat, mutta niille ei kiitos jo ihan kättelyssä. Kaikenlaiset romaanit, runot ja sarjakuvat ovat liian peruskauraa. Jotakin vähän vaikeampaa on keksittävä, j