Domowik

Kirjassa on päähenkilönä 13-vuotias Wilhelmiina, tuttavallisemmin Vilma. Vilmalla on hyvin vilkas mielikuvitus, hän uskoo näkevänsä kaikenlaista, mitä muut eivät näe, kuten keijuja ja menninkäisiä ja sen sellaista. Tämän ominaisuutensa takia Vilma on usein vaikeuksissa esimerkiksi koulussa, sillä hänestä tulee usein vähän poissaoleva vaikutus. Vilma on oikeastaan aika epätoivoisessa tilanteessa, sillä hänet on leimattu ongelmalapseksi, eikä hän haluaisi palata enää omaan kouluunsa joululomalta.

Ihan kirjan alussa Vilmalla onkin aika kurjaa. Kotonakaan ei kaikki ole ihan kohdillaan, hänen isänsä vaikuttaa tosi masentuneelta ja surulliselta. Rahahuoletkin painavat ja muut aikuisten asiat.

No, ei hätää, Vilman elämässä alkaa yllättävä ja mielenkiintoinen vaihe, jossa tämän maailman huolet hälvenevät ja häviävät.

Vilma pääsee muuttamaan tänne:

Kirjailijan piirtämä kuva Vilman uudesta kodista.

Vilma perii Hästebäckan kartanon ja kuten isosedän jättämässä käsinkirjoitetussa kirjeessä sanotaan: ”

Tulet huomaamaan, että talossa ja sen ympäristössä on paljon tavallisuudesta poikkeavia asioita.”

Yksi näistä asioista on ainakin kirstussa lepäävä pienoispatsas, jota Vilman isosetä hoivaa huolellisesti kirjan ensimmäisessä luvussa.

”Hän nosti varjoista puolen kyynärän mittaisen pienoispatsaan, laski sen kirstuun ja peitteli kuin sylivauvan. Sitten hän sulki kirstun, lukitsi sen, tovin harkittuaan jätti avaimen lukkoon ja perääntyi. Varjo nielaisi kirstun ja hetken kuluttua näytti aivan kuin sitä ei olisi nurkassa koskaan ollutkaan.”

Suosittelen Ilkka Auerin kirjoittamaa Domowikiä niille lapsille ja nuorille, jotka pitävät menninkäisistä, keijukaisista ja saduista. Niille, joilla on vilkas mielikuvitus. Niille, jotka rakastavat myyttisiä olentoja, kartanoita, salakäytäviä ja tehtäviä, jotka täytyy suorittaa ennen kuin salaisuudet paljastuvat.