Satumaista kirjavinkkausta
Niin, minähän siis olen töissä kirjastossa. Sitä suurta läpimurtoa ja universumin laajuista mainetta kirjailijana odotellessa puurran asiakaspalvelussa ja läprään aikuisten kaunokirjaosastolla sinne uutta tuoden ja vanhaa poistaen.
Yksi jännimmistä työtehtävistäni on aika ajoin sattuva kirjavinkkausnakki. Nyt valmistelen vinkkiä kolmosluokkalaisille. Aika kiva nakki, täytyy sanoa. Minulla on vanha vinkkkipohja syksyltä 2017, jota alan nyt pikkuhiljaa päivittää. Tuon ajankohdan jälkeen on ilmestynyt noin tsiljoona kirjaa, jotka saan käydä läpi ja ehkäpä myös vinkata. Valitsen kirjat musta tuntuu -periaatteella: Joku kirja lumoaa ja luen sen sanasta sanaan, joku toinen taas on sellainen, että luen alkua ja saan siitä niskalenkin koukuttavan vinkin muodossa. Niin järkyttävää kuin se onkin paljastaa, tunnustaa ja kertoa (hah hah), en ole lukenut kaikkia vinkkaamiani kirjoja kokonaan.
Nyt ei pitänyt kirjoittaa siitä. Vaan siitä, että kummallisesti kasaan "ehdottomasti vinkkauskelpoinen" päätyy yhä enemmän ja enemmän kirjoja, joissa mielikuvituksella on suuren suuri rooli. Olin unohtanut, millaisia lastenkirjat voivat olla. Onhan tietysti sellaisia kirjoja, jotka kuvaavat todellisuutta sellaisena kuin se on arkielämässä.
Nyt vaan kiinnostavat enemmän ne, joissa arkitodellisuuteen sekoittuu jotakin sadunomaista. Vihreä kumiukkeli herää henkiin. Kellarin kopperosta marssii esiin minimerirosvoarmeija, jonka tulon kuulee vain talon puhuva kukko. Kymmenessä tikussa on yllättävää taikavoimaa. Mielikutitusystävän kanssa leikitellään ja lorutellaan sanoilla samalla kun pomputellaan metsän pehmeällä matolla.
Ei voi tietää, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ja onko sillä väliä, mitä todellisuudessa tapahtuu? Ei tietenkään. Tarina vie ja kuljettaa, viihdyttää ja lohduttaa, ilahduttaa ja naurattaa. Kukaan ei tule sanomaan, että tuo juttu ei ole oikeasti noin, sillä kirjassa ollaan sen omassa satumaisessa maailmassa, missä mikä tahansa on mahdollista. Siitä huolimatta ollaan myös tutussa, tunnistettavissa olevassa maapallon paikassa: kotona, sedän tai mummon luona tai seikkaillaan gepardin kanssa. Mielikuvituksessa.
Jotenkin tulee sellainen olo, että olisipa enemmän aikuisille kirjoitettuja kirjoja, joissa ei tarvitse ryppyotsaisesti peräänkuuluttaa realismia, ja kaikenlainen mielikuvituksella ilottelu on mahdollista ja jopa toivottavaa. Onneksi näitä lastenkirjoja voivat lukea myös sadunnälkäiset aikuiset.
Vinkkilaariin ehdottomasti menossa:
Noora Kunnas: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Alexandra Salmela: Mielikutitusystävä
Riina & Sami Kaarla: ArttuTirttu herää henkiin
Heini Junkkaala: Kymmenen tikkua laudalla
Yksi jännimmistä työtehtävistäni on aika ajoin sattuva kirjavinkkausnakki. Nyt valmistelen vinkkiä kolmosluokkalaisille. Aika kiva nakki, täytyy sanoa. Minulla on vanha vinkkkipohja syksyltä 2017, jota alan nyt pikkuhiljaa päivittää. Tuon ajankohdan jälkeen on ilmestynyt noin tsiljoona kirjaa, jotka saan käydä läpi ja ehkäpä myös vinkata. Valitsen kirjat musta tuntuu -periaatteella: Joku kirja lumoaa ja luen sen sanasta sanaan, joku toinen taas on sellainen, että luen alkua ja saan siitä niskalenkin koukuttavan vinkin muodossa. Niin järkyttävää kuin se onkin paljastaa, tunnustaa ja kertoa (hah hah), en ole lukenut kaikkia vinkkaamiani kirjoja kokonaan.
Nyt ei pitänyt kirjoittaa siitä. Vaan siitä, että kummallisesti kasaan "ehdottomasti vinkkauskelpoinen" päätyy yhä enemmän ja enemmän kirjoja, joissa mielikuvituksella on suuren suuri rooli. Olin unohtanut, millaisia lastenkirjat voivat olla. Onhan tietysti sellaisia kirjoja, jotka kuvaavat todellisuutta sellaisena kuin se on arkielämässä.
Nyt vaan kiinnostavat enemmän ne, joissa arkitodellisuuteen sekoittuu jotakin sadunomaista. Vihreä kumiukkeli herää henkiin. Kellarin kopperosta marssii esiin minimerirosvoarmeija, jonka tulon kuulee vain talon puhuva kukko. Kymmenessä tikussa on yllättävää taikavoimaa. Mielikutitusystävän kanssa leikitellään ja lorutellaan sanoilla samalla kun pomputellaan metsän pehmeällä matolla.
Ei voi tietää, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ja onko sillä väliä, mitä todellisuudessa tapahtuu? Ei tietenkään. Tarina vie ja kuljettaa, viihdyttää ja lohduttaa, ilahduttaa ja naurattaa. Kukaan ei tule sanomaan, että tuo juttu ei ole oikeasti noin, sillä kirjassa ollaan sen omassa satumaisessa maailmassa, missä mikä tahansa on mahdollista. Siitä huolimatta ollaan myös tutussa, tunnistettavissa olevassa maapallon paikassa: kotona, sedän tai mummon luona tai seikkaillaan gepardin kanssa. Mielikuvituksessa.
Jotenkin tulee sellainen olo, että olisipa enemmän aikuisille kirjoitettuja kirjoja, joissa ei tarvitse ryppyotsaisesti peräänkuuluttaa realismia, ja kaikenlainen mielikuvituksella ilottelu on mahdollista ja jopa toivottavaa. Onneksi näitä lastenkirjoja voivat lukea myös sadunnälkäiset aikuiset.
Vinkkilaariin ehdottomasti menossa:
Noora Kunnas: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Alexandra Salmela: Mielikutitusystävä
Riina & Sami Kaarla: ArttuTirttu herää henkiin
Heini Junkkaala: Kymmenen tikkua laudalla
Kommentit
Lähetä kommentti