Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille

Kun isäsi on ilmeisesti surmannut äitisi ja sitten kai itsensä, ja olet orpo, joudut sijaiskotiin. Elämästä siellä tulee helvettiä. Mies lyö, huutaa, retuuttaa, pieksää ja uhkailee. Nainen tarjoilee pilaantunutta ruokaa ja jättää sinun vaatteesi pesemättä. Isosisko eli Iso Tyttö kiusaa sekä kotona että koulussa.

Et halua tällaista elämää, kukapa haluaisi, mutta kukaan ei auta, eikä poispääsyä ole ennen kuin olet täysi-ikäinen.

Sofia on kestänyt tätä pian kymmenen vuotta. Hän on piirua vaille 16-vuotias, eikä kestä enää.

Tässä on Ilkka Auerin Kymnaasin alkutilanne ja se olisi täysin sietämätön, jos kirja kertoisi realistisesti ja totuudenmukaisesti Sofian elämästä. Käsivalaisimelle kiitos, kirja on onneksi kauhua! Eli tarkoittaa sitä, että Sofialla on asiat kohtapuoleen hyvin, siinä mielessä ainakin, että Mies, Nainen ja Iso Tyttö ovat mennyttä elämää. Pthyi inhottavalle sijaisperheelle!

Sofia joutuu, tai oikeastaan pääsee, muutaman mutkan kautta Agnes af Forsellesin koulun oppilaaksi. Luonnollisesti, kun kyseessä on kauhu/fantasiakirja, Kymnaasi ei ole perinteinen oppilaitos, eikä se sijaitse tässä maailmassa vaan Rajalla.

Heti tulopäivästä alkaen Kymnaasissa asumisessa on omat hiuksia nostattavat ongelmansa, joita ulkomaailma on aiheuttanut tai aiheuttaa paraikaa. Sofian on ponnisteltava ja kamppailtava sopeutuakseen ja oppiakseen uuden elämänsä säännöt.

Välillä kaikki on ihanan hyvin, niin hyvin, että Sofia nauttii suunnattomasti muiden kymnaasilaisten seurasta ja yhden tietyn seurasta eritoten.
Kirjan rytmi onkin miellyttävä. Välillä tuudittaudutaan hykerryttävään hyvänolon tunteeseen, välillä pelätään niin, että kirjaa on ahmittava eteenpäin pikavauhdilla.

Vähitellen tilanne kiristyy kiristymistään.

Sillä kaikki ei suinkaan ole hyvin, koska pimeillä käytävillä, kellareissa, teljettyjen ovien takana väijyy jokin paha, jolla on vain yksi tarkoitus: syöstä kymnaasi oppilaineen turmelukseen.

Kymnaasin ja sen johtajan, Avelinen, arkkivihollinen on tekstissä läsnä yhtä uhkaavana, nurkan takaa kurkkivana pahuutena kuin lähestyvä ukkosmyrsky, jonka saapumisesta ilmapuntari varoittaa.

Onko Sofia valmis kohtaamaan pahuuden silmästä silmään?

Suosittelen lämpimästi kaikille yläkouluikäisille kauhun ystäville!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hurmeen makua

Kirjastotyön hyvät ja huonot puolet

Hanaa, Kosonen!