Mitä enemmän verta

 

Luin tässä taannoin Stephen Kingin kirjan Mitä enemmän verta. Minulla oli se jo englanniksi aikaisemmin, mutta se ei lähtenyt yhtään vetämään, joten jätin lukematta. Nyt ajattelin, että lukaisen sen suomeksi.

Kirja on saanut hyvät arvostelut ainakin mitä tulee niihin englanninkielisiin juttuihin, mitä olen selaillut. Ihmettelin vähän, kun yleensä hyvät Kingit vievät mukanaan. Niin joo, lukuintoa laimensi sekin, että kuvittelin kirjan kertovan kokonaisuudessaan Mr Mercedes -kirjojen päähenkilöstä Hollysta. Tykkäsin siitä sarjasta ja odotin lisää samanlaista.

Seuraavaksi juonipaljastuksia.

On siis neljä novellia. Ekassa päähenkilö muistelee noin vuoden 2008 tapahtumia puhelimien ja tablettien näkökulmasta. Mennäänkin oikein kunnolla memory lanea ja mielestäni jännitys jää muistelun jalkoihin. Päähenkilö antaa puhelimen miehelle, joka kuolee. Päähenkilö hautaa puhelimen miehen kanssa. Arvaatteko, soittaako päähenkilö hautaan ja vastaako hän?

Tokassa novellissa on Chuck. Tästä tykkäsin. Maapallolle on tapahtumassa vallan kummia. Katastrofeja ja muuta sellaista, kuten internetin romahtaminen. Tilanne pahenee. Ja koko ajan taustalla on omituiset julisteet, mainokset ja sun muuta hepusta, joka on jäämässä eläkkeelle 39 vuoden jälkeen. Tykkäsin, vaikka olikin heti alusta lähtien selvää, mistä on kysymys. Tietysti se, miksi näin on, oli ihan mielenkiintoista.

Sitten on tämä pitkä novelli Hollysta. Tämäkin oli ihan hyvä, muttei aivan niin hyvä, kuin odotin. Kovin tarkasti kerrottiin siitä, mitä Hollylle tapahtuu. Eli hänen elämästään kerrottiin asioita, jotka eivät kuulu jännittävään juoneen. Pakko myöntää, että niin kuin tuossa ekassa novellissakin, pikaluin aika kursorisesti joitakin kohtia, sillä ne eivät tuntuneet relevanteilta. Samoin olisin toivonut, että Holly olisi lähtenyt jo uusille apajille, eikä kyseessä olisi ollut toinen sivullinen.

Viimeisenä oli mielestäni paras novelli, Rotta. Tässä kirjailija vetäytyy syrjäiseen mökkiin (Maineen, tietämätön kun on omasta kirjallisesta olemuksestaan) kirjoittamaan uutta romaania. Löysin yhtymäkohtia itseeni siinä, millaista kirjoittaminen on parhaimmillaan ja millaista se voi olla pahimmillaan. Se hetki, kun teksti kirjoittaa itse itsensä. Se hetki, kun tapahtumat vain tulevat ja ne kirjoitetaan ylös. Se hetki, kun jää odottamaan parempaa kielikuvaa tai juonen käännettä ja se tulee, kun on tullakseen. Oikein rotta novelli!