Kammottavia kilpailuja

-

Siis kaikki (nuoret) tietävät Nälkäpelin.
Kerrataanpa kuitenkin.
Tapahtumapaikka: tulevaisuuden Pohjois-Amerikka, vyöhykkeisiin jaettu maa nimeltä Panem; erämaata muistuttava areena
Osallistujat: valitut 24 tyttöä ja poikaa, jotka tulevat eri vyöhykkeiltä; päähenkilöinä 16-vuotias tyttö Katniss ja poika nimeltä Peeta
Säännöt: Tapa kaikki muut osallistujat ja selviä hengissä

Horace McCoy: Ammutaanhan hevosiakin  
Tapahtumapaikka: Yhdysvallat 1930-luku, Hollywood, tanssisali meren rannalla
Osallistujat: Noin sata hyväkuntoista (?) ja köyhää nuorta, jotka haaveilevat kuuluisuudesta; päähenkilöinä Robert ja Gloria
Säännöt: Tanssi pidempään kuin muut niin saat rahapalkinnon
Sääntöjen tarkennus: Kukin pariskunta tanssii 1 h 50 minuuttia, jonka jälkeen seuraa 10 minuutin tauko. Koko ajan, ympäri vuorokauden. Maratontanssit kestävät usein kuukausia.

Stephen King: Pitkä marssi
Tapahtumapaikka: Yhdysvallat, kävely osavaltioiden halki
Osallistujat: vapaaehtoiset sata nuorta poikaa, päähenkilönä 16-vuotias Ray
Säännöt: Kävele tarpeeksi nopeasti tai kuole
Sääntöjen tarkennus: Matkavauhti ei saa alittaa neljää mailia tunnissa. Varoituksia alivauhdista annetaan kolme, neljännen jälkeen kilpailija ammutaan.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hurmeen makua

-
Kuva
”Näytät kuin joltain ala-arvoiselta lurjukselta ja kovanaamalta. Enkä minä voi koskaan kuvitella suutelevani ketään, joka maistuu tupakalta.” Karin on nykyaikaa elävä yläkoululainen, tai oletan ainakin niin, että hän on nykyajassa ja toisaalta yläkoulussa, sillä tekstissä on yllättäviä vihjeitä menneeseen aikaan. Esimerkiksi Karinia puhutellaan Karin-neidiksi ja hänen ystävällään on savukerasia. Siis ei tupakka-aski vaan savukerasia. Kuinka monta nykypäivän teiniä sinä tunnet, jolla on vaikkapa tällainen savukerasia? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Jaana Maijala. Modernista maailmanmenosta kertoo myös se, että yhteyttä pidetään ja treffeistä sovitaan tekstiviestillä. Mutta voih ja aah, kuka nykypäivänä kirjoittaa tällaisen viestin:  ”Me olemme täällä rannalla jo. Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi,  etten muistanut pitää sinua ajan tasalla.” Ihana, valloittava, tekstiä kahteen suuntaan vetävä, ajan ja paikan yhtenäisyyden hajottava tyyli!...
Lue lisää

Kirjastotyön hyvät ja huonot puolet

-
  En ole enää palkkatöissä kirjastossa. Niinpä olen saanut kirjaston takaisin. Olen aina käynyt kirjastossa lainaamassa pinottain kirjoja. Nyt kun olin pitkän tovin ensin kirjastoapulainen, sitten kirjastovirkailija ja viimeiset vuodet kirjastonhoitaja, suhteeni kirjastoon oli ammatillinen. En tietenkään lopettanut lukemista missään vaiheessa. Olinhan aitiopaikalla mitä tulee uutuuksiin. Töihini kuului merkata (tai luetteloida kirjastotermein sanottuna) uutuuskirjoja kirjaston tietokantaan. Kaikki työpaikalleni tulevat aikuisten kaunokirjat kävivät minun käsieni läpi matkan pahvilaatikosta uutuushyllyyn. Vedin rohkeasti kermat päältä ja söin röyhkeästi kuormasta. Välillä vähän nolotti, kun puolet uutuuksista päätyi pinoon pöydälleni. Tästä johtuen uutuushylly on läpikotaisin tuttu. Osaan myös ulkoa kaikkien aikuisten kaunokirjojen hyllyjärjestyksen. Tarkoitan siis sitä, että olen pidellyt käsissäni melkeinpä joka ikistä kirjaa jossakin vaiheessa. Olen lainannut ja laittanut nii...
Lue lisää

Entä jos se oliskin ollut ihan paska?

-
Kuva
Koelukijoiden saaminen on välillä vaikeaa. Yksi jos toinenkin lukeva ystävä, joka ei itse kirjoita, on kieltäytynyt kyseenalaisesta kunniasta. He eivät kuulemma osaa sanoa mitään. Tai kaverin tekstin arvioiminen on vaikeaa. Eikä oikeastaan ole aikaa, kun on se, tämä ja tuo. Kiirettä pitää siinä, tässä ja tuossa. Niinpä niin. Tai sitten kyseessä on se, ettei uskalleta sanoa päin naamaa, että se on ihan paska. Kritiikin ja neuvojen ottaminen vastaan on taitolaji. Tiedän ihmisiä, jotka luhistuvat palautteesta oli se millaista tahansa. Itse kuuluin vielä kymmenisen vuotta sitten siihen joukkoon, jotka pitävät omaa tekstiään Pyhänä ja loukkaantuvat verisesti siitä, että joku kohta pitäisi muka mennä muuttamaan. Onneksi tähän oppii. Jos aikoo kehittyä, on pakko kestää. Oppimiseni alkoi arvostelupalvelun käyttämisestä, sillä en jaksanut enää ystävieni ”ihan hyvä” kommentteja. Ihan hyvällä ei päästä eteenpäin. Tosin ymmärrän kyllä, että jos tekstistä saamansa palautteen ottaa henkilökoht...
Lue lisää