Hanaa, Kosonen!

-

Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (2020)


Jouduin aika pitkään näpelöimään uutuushyllyn kirjoja, että löysin mieleisen kohteen lukuhaasteen ensimmäiseen kohtaan: Vuonna 2020 julkaistu kirja.
Kirjan kansi. Siinä mopoileva poika.

Valintaan vaikuttivat:

– tuttu kirjailija (olen lukenut hänen kirjojaan, en tunne henkilökohtaisesti)
– paksuus (tai siis ohuus)
– mielenkiintoinen juonen kuvailu takakannessa
– tykkään lukea ”poikien maailmasta” ja poikien näkökulmasta kirjoitettuja nuortenkirjoja

Kirjassa siis päähenkilönä Kaapo, joka ostaa maailman hemaisevimmalta gimmalta, The Jannikalta, mopon. Kun Skyteam Monkey varastetaan kaupantekoiltana, on soppa valmis porisemaan hellalla juuri sopivan vauhdikkaasti.

Kaapo on mukava, sanavalmis ja älykäs poika, johon oli miellyttävää tutustua. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että kirja on sarjan ensimmäinen osa.

Ja niin – kirja kuuluu ehdottomasti siihen vinkkausnippuun, johon kerätään täsmäkirjoja yläkouluikäisille pojille, jotka eivät lue, ja joille pitäisi siitä huolimatta tuputtaa jotakin mielenkiintoista.

Keski-kirjastojen lukuhaaste vuodelle 2020 – tarkoitus lukea kaikki kohdat läpi järjestyksessä & ainoastaan lasten-, nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoja.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hurmeen makua

-
Kuva
”Näytät kuin joltain ala-arvoiselta lurjukselta ja kovanaamalta. Enkä minä voi koskaan kuvitella suutelevani ketään, joka maistuu tupakalta.” Karin on nykyaikaa elävä yläkoululainen, tai oletan ainakin niin, että hän on nykyajassa ja toisaalta yläkoulussa, sillä tekstissä on yllättäviä vihjeitä menneeseen aikaan. Esimerkiksi Karinia puhutellaan Karin-neidiksi ja hänen ystävällään on savukerasia. Siis ei tupakka-aski vaan savukerasia. Kuinka monta nykypäivän teiniä sinä tunnet, jolla on vaikkapa tällainen savukerasia? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Jaana Maijala. Modernista maailmanmenosta kertoo myös se, että yhteyttä pidetään ja treffeistä sovitaan tekstiviestillä. Mutta voih ja aah, kuka nykypäivänä kirjoittaa tällaisen viestin:  ”Me olemme täällä rannalla jo. Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi,  etten muistanut pitää sinua ajan tasalla.” Ihana, valloittava, tekstiä kahteen suuntaan vetävä, ajan ja paikan yhtenäisyyden hajottava tyyli! Mieleeni
Lue lisää

Kirjastotyön hyvät ja huonot puolet

-
  En ole enää palkkatöissä kirjastossa. Niinpä olen saanut kirjaston takaisin. Olen aina käynyt kirjastossa lainaamassa pinottain kirjoja. Nyt kun olin pitkän tovin ensin kirjastoapulainen, sitten kirjastovirkailija ja viimeiset vuodet kirjastonhoitaja, suhteeni kirjastoon oli ammatillinen. En tietenkään lopettanut lukemista missään vaiheessa. Olinhan aitiopaikalla mitä tulee uutuuksiin. Töihini kuului merkata (tai luetteloida kirjastotermein sanottuna) uutuuskirjoja kirjaston tietokantaan. Kaikki työpaikalleni tulevat aikuisten kaunokirjat kävivät minun käsieni läpi matkan pahvilaatikosta uutuushyllyyn. Vedin rohkeasti kermat päältä ja söin röyhkeästi kuormasta. Välillä vähän nolotti, kun puolet uutuuksista päätyi pinoon pöydälleni. Tästä johtuen uutuushylly on läpikotaisin tuttu. Osaan myös ulkoa kaikkien aikuisten kaunokirjojen hyllyjärjestyksen. Tarkoitan siis sitä, että olen pidellyt käsissäni melkeinpä joka ikistä kirjaa jossakin vaiheessa. Olen lainannut ja laittanut niitä t
Lue lisää

Kesäklassikon kohtalo ja muuta höperehtimistä

-
Kesän aikana olen aika usein lukenut klassikon. Silloin tuntuu olevan enemmän aikaa tai jotenkin siitä on vain muodostunut tapa. Kesäklassikko jäi tänä vuonna lukematta kaikenlaisista syistä. Aloitin kyllä Hiljaa virtaa Don -nimisen tiiliskiven lukemisen, mutta se jäi kesken. En siis kahlaa väkisellä mitään kirjoja läpi, jos en niistä pidä. Tätä kirjaa oli kovasti kehuttu ja se kiinnosti minua - jouduin metsästämään puhdasta ja ei-hirvittävän-hajuista nidekaksikkoa aika pitkään, ennen kuin löysin sellaisen SPR:n kirpputorilta. Kirja odotti hyllyssä takuulla ainakin vuoden, ennen kuin oli sopiva rakonen pitemmälle nautittavalle klassikolle. Odotukset sen kun vaan kohosivat, tietysti. Ja tietysti sitten en tykännytkään kirjasta yhtään.  Tai hetkinen, tykkäsin aluksi! Meinasin unohtaa, että ensialkuun tekstin kieli oli piristävän erilaista ja raikasta. Oli käytetty hienoja ilmauksia ja sykähdyttäviä synonyymejä. Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän alkoi kirjan maailmankuva tympiä
Lue lisää