Arvostelut

Kalmanväen kesteistä:

Kirjahullun päiväkirja


Loitsun voimasta:

 Kirjahullun päiväkirja

 Kirjapöllön huhuiluja Huom! Sisältää kiikkeriä juonipaljastuksia (ainakin kirjailijan itsensä mielestä)





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hurmeen makua

Kuva
”Näytät kuin joltain ala-arvoiselta lurjukselta ja kovanaamalta. Enkä minä voi koskaan kuvitella suutelevani ketään, joka maistuu tupakalta.” Karin on nykyaikaa elävä yläkoululainen, tai oletan ainakin niin, että hän on nykyajassa ja toisaalta yläkoulussa, sillä tekstissä on yllättäviä vihjeitä menneeseen aikaan. Esimerkiksi Karinia puhutellaan Karin-neidiksi ja hänen ystävällään on savukerasia. Siis ei tupakka-aski vaan savukerasia. Kuinka monta nykypäivän teiniä sinä tunnet, jolla on vaikkapa tällainen savukerasia? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Jaana Maijala. Modernista maailmanmenosta kertoo myös se, että yhteyttä pidetään ja treffeistä sovitaan tekstiviestillä. Mutta voih ja aah, kuka nykypäivänä kirjoittaa tällaisen viestin:  ”Me olemme täällä rannalla jo. Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi,  etten muistanut pitää sinua ajan tasalla.” Ihana, valloittava, tekstiä kahteen suuntaan vetävä, ajan ja paikan yhtenäisyyden hajottava tyyli!...
Lue lisää

Kesäklassikon kohtalo ja muuta höperehtimistä

Kesän aikana olen aika usein lukenut klassikon. Silloin tuntuu olevan enemmän aikaa tai jotenkin siitä on vain muodostunut tapa. Kesäklassikko jäi tänä vuonna lukematta kaikenlaisista syistä. Aloitin kyllä Hiljaa virtaa Don -nimisen tiiliskiven lukemisen, mutta se jäi kesken. En siis kahlaa väkisellä mitään kirjoja läpi, jos en niistä pidä. Tätä kirjaa oli kovasti kehuttu ja se kiinnosti minua - jouduin metsästämään puhdasta ja ei-hirvittävän-hajuista nidekaksikkoa aika pitkään, ennen kuin löysin sellaisen SPR:n kirpputorilta. Kirja odotti hyllyssä takuulla ainakin vuoden, ennen kuin oli sopiva rakonen pitemmälle nautittavalle klassikolle. Odotukset sen kun vaan kohosivat, tietysti. Ja tietysti sitten en tykännytkään kirjasta yhtään.  Tai hetkinen, tykkäsin aluksi! Meinasin unohtaa, että ensialkuun tekstin kieli oli piristävän erilaista ja raikasta. Oli käytetty hienoja ilmauksia ja sykähdyttäviä synonyymejä. Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän alkoi kirjan maailmankuva ty...
Lue lisää

Entä jos se oliskin ollut ihan paska?

Kuva
Koelukijoiden saaminen on välillä vaikeaa. Yksi jos toinenkin lukeva ystävä, joka ei itse kirjoita, on kieltäytynyt kyseenalaisesta kunniasta. He eivät kuulemma osaa sanoa mitään. Tai kaverin tekstin arvioiminen on vaikeaa. Eikä oikeastaan ole aikaa, kun on se, tämä ja tuo. Kiirettä pitää siinä, tässä ja tuossa. Niinpä niin. Tai sitten kyseessä on se, ettei uskalleta sanoa päin naamaa, että se on ihan paska. Kritiikin ja neuvojen ottaminen vastaan on taitolaji. Tiedän ihmisiä, jotka luhistuvat palautteesta oli se millaista tahansa. Itse kuuluin vielä kymmenisen vuotta sitten siihen joukkoon, jotka pitävät omaa tekstiään Pyhänä ja loukkaantuvat verisesti siitä, että joku kohta pitäisi muka mennä muuttamaan. Onneksi tähän oppii. Jos aikoo kehittyä, on pakko kestää. Oppimiseni alkoi arvostelupalvelun käyttämisestä, sillä en jaksanut enää ystävieni ”ihan hyvä” kommentteja. Ihan hyvällä ei päästä eteenpäin. Tosin ymmärrän kyllä, että jos tekstistä saamansa palautteen ottaa henkilökoht...
Lue lisää