Joskus olen tuuli

-
Huoh, tässä olikin haastetta kerrassaan. 

 Jälleen kerran selasin noin miljoona eri opusta, joista odotin Sitä Yhtä, joka lähtisi vetämään. Harhauduin pahemman kerran erilaisille kaviourille. Niinpä lueskelin uudelleen hevosrunoja (Minä olen sukua hevoselle -antologia), ja muistin lapsuudesta tutun Pablo Nerudan Oodi kissalle -runon (♡♡yön röyhkeä käpälänjälki♡♡), jonka jäljitin kirjaan Andien mainingit.

 Sitä uutta ja erilaista runokirjaa ei vaan löytynyt millään, vaikka kuinka selasin hyllyjä, aloitin monta ja jätin kesken. (Niinpä haalin kohta viitoseen ilmastonmuutoksesta kertovia kirjoja ja muhittelin hetken pari asiaa.)

Kuva kirjan kannesta. Siinä lapsen nauravat kasvot.Jo kirkastui. Halusin lukea runoja, joita lapset ja nuoret ovat kirjoittaneet. Tällainen
kirjakin löytyi. Kaakkoisen Keski-Suomen lastenkulttuurin kiertokoulu vuodelta 2004 on koonnut 7–16-vuotiaiden lasten ja nuorten runoja teokseen nimeltään Joskus olen tuuli.

 Nämä runot ovat juuri niitä, mitä itsekin sen ikäisenä rustailin. Ah, elämän riemua ja sen angstia, ihastumisen vaikeutta ja hurmaa, luonnon kauneutta. 

 Kiitos lukuhaaste tästä kokemuksesta!
Keski-kirjastojen lukuhaaste 2020 – kohta neljä, kotimainen runokirja.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hurmeen makua

-
Kuva
”Näytät kuin joltain ala-arvoiselta lurjukselta ja kovanaamalta. Enkä minä voi koskaan kuvitella suutelevani ketään, joka maistuu tupakalta.” Karin on nykyaikaa elävä yläkoululainen, tai oletan ainakin niin, että hän on nykyajassa ja toisaalta yläkoulussa, sillä tekstissä on yllättäviä vihjeitä menneeseen aikaan. Esimerkiksi Karinia puhutellaan Karin-neidiksi ja hänen ystävällään on savukerasia. Siis ei tupakka-aski vaan savukerasia. Kuinka monta nykypäivän teiniä sinä tunnet, jolla on vaikkapa tällainen savukerasia? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja Jaana Maijala. Modernista maailmanmenosta kertoo myös se, että yhteyttä pidetään ja treffeistä sovitaan tekstiviestillä. Mutta voih ja aah, kuka nykypäivänä kirjoittaa tällaisen viestin:  ”Me olemme täällä rannalla jo. Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi,  etten muistanut pitää sinua ajan tasalla.” Ihana, valloittava, tekstiä kahteen suuntaan vetävä, ajan ja paikan yhtenäisyyden hajottava tyyli! Mieleeni
Lue lisää

Kirjastotyön hyvät ja huonot puolet

-
  En ole enää palkkatöissä kirjastossa. Niinpä olen saanut kirjaston takaisin. Olen aina käynyt kirjastossa lainaamassa pinottain kirjoja. Nyt kun olin pitkän tovin ensin kirjastoapulainen, sitten kirjastovirkailija ja viimeiset vuodet kirjastonhoitaja, suhteeni kirjastoon oli ammatillinen. En tietenkään lopettanut lukemista missään vaiheessa. Olinhan aitiopaikalla mitä tulee uutuuksiin. Töihini kuului merkata (tai luetteloida kirjastotermein sanottuna) uutuuskirjoja kirjaston tietokantaan. Kaikki työpaikalleni tulevat aikuisten kaunokirjat kävivät minun käsieni läpi matkan pahvilaatikosta uutuushyllyyn. Vedin rohkeasti kermat päältä ja söin röyhkeästi kuormasta. Välillä vähän nolotti, kun puolet uutuuksista päätyi pinoon pöydälleni. Tästä johtuen uutuushylly on läpikotaisin tuttu. Osaan myös ulkoa kaikkien aikuisten kaunokirjojen hyllyjärjestyksen. Tarkoitan siis sitä, että olen pidellyt käsissäni melkeinpä joka ikistä kirjaa jossakin vaiheessa. Olen lainannut ja laittanut niitä t
Lue lisää

Hanaa, Kosonen!

-
Kuva
Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (2020) Jouduin aika pitkään näpelöimään uutuushyllyn kirjoja, että löysin mieleisen kohteen lukuhaasteen ensimmäiseen kohtaan: Vuonna 2020 julkaistu kirja. Valintaan vaikuttivat: – tuttu kirjailija (olen lukenut hänen kirjojaan, en tunne henkilökohtaisesti) – paksuus (tai siis ohuus) – mielenkiintoinen juonen kuvailu takakannessa – tykkään lukea ”poikien maailmasta” ja poikien näkökulmasta kirjoitettuja nuortenkirjoja Kirjassa siis päähenkilönä Kaapo, joka ostaa maailman hemaisevimmalta gimmalta, The Jannikalta, mopon. Kun Skyteam Monkey varastetaan kaupantekoiltana, on soppa valmis porisemaan hellalla juuri sopivan vauhdikkaasti. Kaapo on mukava, sanavalmis ja älykäs poika, johon oli miellyttävää tutustua. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että kirja on sarjan ensimmäinen osa. Ja niin – kirja kuuluu ehdottomasti siihen vinkkausnippuun, johon kerätään täsmäkirjoja yläkouluikäisille pojille, jotka eivät lue, ja jo
Lue lisää