Näkymätön myrsky

Luonto on ollut minulle tärkeä jo lapsesta saakka.

Kun olin nuori, metsähallitus aloitti vuonna 1988 hakkuut kotipaikkakunnallani sijaitsevalla Talaskankaalla. Paikalle kiiruhtanut joukko luonnonsuojelijoita käytti Vieremän lukion tyhjää luokkaa tukikohtanaan, rehtorin luvalla tietenkin. Luontoaktivistit estivät metsureiden ja työkoneiden pääsyn hakkuualueella. Näin tämän tavallaan aitiopaikalta, sillä kävin kyseistä lukiota ja äitini teki kahnauksesta jutun Savon Sanomiin.

On ihanaa, että Talaskankaalla on tänä päivänä luonnonsuojelualue. Olen käynyt siellä joskus lapsena ja silloin minuun teki suuren vaikutuksen syvä luonnonhiljaisuus, mikä metsässä vallitsi.

Keski-kirjastojen lukuhaasteen kohta viisi kehotti minua lukemaan kirjan, joka kertoo ilmastonmuutoksesta. Vielä ehkä noin kymmenen vuotta sitten ahmin dystopioita, joissa kerrotaan millä tavalla ihmiset ovat onnistuneet sössimään maapallomme lähestulkoon tai kokonaan asumiskelvottomaksi. Mentaliteetti oli vähän sellainen, että ähäkutti, tämä on tulossa typerät ihmiset, kun vaan kulutatte ja tuhoatte ja hakkaatte sademetsiä. Enää näitä kirjoja ei huvita lukea. Saatatte ymmärtää miksi (paitsi jos kuulutte niihin, jotka kieltävät koko ilmastonmuutoksen olemassaolon).

Näkymätön myrsky

Kuva kirjan kannesta.
Mikko Pelttarin kirjoittama ja Jenna Kunnaksen kuvittama kirja Näkymätön myrsky (2019) oli vaikea lukea. Siinä sisarukset Juju ja Aatos ovat kauhuissaan siitä, miten ilmastonmuutos kurittaa heille rakasta Sumulaakson luontoa. Onneksi tarinassa käytetään sanoja, jotka vieraannuttivat minut sen verran kauaksi todellisuudesta, ettei lukukokemus ollut täysin mahdoton. (Siis, kirjahan on todella hyvä. Minä olen vain liian herkkä lukemaan tällaista.) Kirjassa ei ole aikuisia vaan isoja ja lapset ovat pieniä, ja se, mikä Sumulaakson luontoa uhkaa, on tomu. 

Tarina on jännittävä (ja ahdistava, jos on ahdistuakseen), eikä sen loppu ole epätoivoinen vaan lapsille tarkoitetun kirjan tavoin se päättyy niin sanotusti hyvin. Lopussa on vielä osio, jossa kerrotaan oikeasta ilmastonmuutoksesta asialliseen sävyyn ja jonka minä pelkästään silmäilin läpi. Tätä kirjaa voisin suositella aikuisille, jotka haluavat keskustella lastensa kanssa ilmastonmuutoksesta.

Rohkea tyttö ja jättiläiset 

Kirjan kansi. Lisäksi lunta, paljasta maata ja muovia.
Rohkea tyttö ja jättiläiset (2020) on kuvakirja, jonka tekemiseen Zoe Tucker ja Zoe Persico ovat saaneet inspiraation Greta Thunbergin toiminnasta. Tämä kirja oli nopea lukea, siinä on paljon kuvia ja vain vähän tekstiä. Lopussa on myös tietopaketti mm. siitä, mitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi voi tehdä. Myös tämän kirjan kautta voi ilmastonmuutoksesta keskustella lasten kanssa.




Keski-kirjastojen lukuhaasteen kohta viisi: Kirja kertoo ilmastonmuutoksesta.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hurmeen makua

Kirjastotyön hyvät ja huonot puolet

Hanaa, Kosonen!