Yllättävä herra Hastings
Kirja alkoi mielestäni vähän omituisesti. Tai siis, olen kai tottunut lukemaan tekstejä, joissa näkökulma on joko minä, jolloin mennään päähenkilön pään sisälle ja seurataan hänen ajatuksenjuoksuaan (ja vitsailujaan), tai hän, jolloin myös mennään päähenkilön pään sisälle ja seurataan hänen ajatuksenjuoksuaan (ja vitsailujaan), mutta vähän kauempaa kuin minä-muodossa. (Joo-joo, joskus tosi kaukaa.) No, nyt kun aloin lukemaan Herkosta, leijuinkin jossakin ihan sfääreissä, enkä kenenkään pään sisällä. Tilanne lähtee purkautumaan kaiken ulkopuolelta. Kertoja jopa kommentoi akuutin tarinan ulkopuolisia asioita sulkulauseissa.
Aluksi tuntui oudolta. Tietysti, kun itse kirjoitan kirjoja (yritän kirjoittaa), kiinnitän näihin näkökulma-asioihin kohtuuttoman paljon huomiota. Tarkkailen, miten on kirjoitettu. Osaisinko itse tehdä noin ja missä tekstissä? Miksi noin on tehty?
Ajattelin, että joo, luen tästä vain tämän eka luvun (sillä halusin tietää, millä tavalla eka luku on rakennettu) ja siinä se. Mutta voi, kävikin niin, että teksti lähti vetämään! Hahaa!
Yllättäen onkin tosi virkistävää, että kertoja vierailee päähenkilön pään sisällä (hän-muodossa) aika minimaalisesti. Ihan tosi kiva, ettei poika koko ajan kerro asioita omasta näkökulmastaan vitsailevaan ja humoristiseen sävyyn. (Useimmiten se on nokkela ja vitsikäs poika - joo, olen varmaan lukenut näitä kirjoja nyt ihan liikaa.)
Näkökulmatekniikka toimii hyvin. Ja mielestäni myös se syy, miksi käytetään näin ulkopuolisen kertojan tekniikkaan, selvisi, kun hra Hastings astui näyttämölle.
Arthur Hastings on Agatha Christien Poirot-kirjojen henkilöhahmo, kuuluisan belgialaisen salapoliisi Hercule Poirotin apulainen, samanlainen kuin Sherlock Holmesin Watson.
Ja tästä seuraa loogisesti se, että kirjan päähenkilö Herkko on harrastelijasalapoliisi, joka haluaa itseään kutsuttavan herra Poirotiksi. Ensimmäisenä tehtävänä hänellä ja Hastingsilla on kadonneen ajan arvoituksen ratkaiseminen.
Tämän enempää ei kirjasta voi kertoa paljastamatta liikaa juonta. Oikein hyvä kirja ja kuten takakannessakin sanotaan, se on alakoululaisille suunnattu mielikuvitusrikas ja hauska salapoliisitarina.
Muista keskisuomalaisia kirjoja, joita näpelöin:
Markus Ikola: Jasu ja mestarimokaaja (kuutosluokkalainen Jasu on ihastunut kasiluokkalaiseen tyttöön)
Pasi Lönn: Harhaisku (Musta kaista -sarjan dekkarissa Jakke ja Make selvittävät Hirvaskankaan ABC:llä tapahtunutta rikosta.)
Sitten nämä sukunimenvaihtajat:
Laura Lähteenmäki (ent. Kuitunen): Northend-dystopia sarjan toinen osa Kaiken peittävä tulva.
Marika Laijärvi (ent. Uskali): Pietari, Nella ja kulmakunnan kauhu (Pietari ja Nella selvittävät rikoksia)
Keski-kirjastojen lukuhaaste 2020 – kohta kolme – keskisuomalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Ajattelin, että joo, luen tästä vain tämän eka luvun (sillä halusin tietää, millä tavalla eka luku on rakennettu) ja siinä se. Mutta voi, kävikin niin, että teksti lähti vetämään! Hahaa!
Yllättäen onkin tosi virkistävää, että kertoja vierailee päähenkilön pään sisällä (hän-muodossa) aika minimaalisesti. Ihan tosi kiva, ettei poika koko ajan kerro asioita omasta näkökulmastaan vitsailevaan ja humoristiseen sävyyn. (Useimmiten se on nokkela ja vitsikäs poika - joo, olen varmaan lukenut näitä kirjoja nyt ihan liikaa.)
Näkökulmatekniikka toimii hyvin. Ja mielestäni myös se syy, miksi käytetään näin ulkopuolisen kertojan tekniikkaan, selvisi, kun hra Hastings astui näyttämölle.
Ja tästä seuraa loogisesti se, että kirjan päähenkilö Herkko on harrastelijasalapoliisi, joka haluaa itseään kutsuttavan herra Poirotiksi. Ensimmäisenä tehtävänä hänellä ja Hastingsilla on kadonneen ajan arvoituksen ratkaiseminen.
Tämän enempää ei kirjasta voi kertoa paljastamatta liikaa juonta. Oikein hyvä kirja ja kuten takakannessakin sanotaan, se on alakoululaisille suunnattu mielikuvitusrikas ja hauska salapoliisitarina.
Muista keskisuomalaisia kirjoja, joita näpelöin:
Markus Ikola: Jasu ja mestarimokaaja (kuutosluokkalainen Jasu on ihastunut kasiluokkalaiseen tyttöön)
Pasi Lönn: Harhaisku (Musta kaista -sarjan dekkarissa Jakke ja Make selvittävät Hirvaskankaan ABC:llä tapahtunutta rikosta.)
Laura Lähteenmäki (ent. Kuitunen): Northend-dystopia sarjan toinen osa Kaiken peittävä tulva.
Marika Laijärvi (ent. Uskali): Pietari, Nella ja kulmakunnan kauhu (Pietari ja Nella selvittävät rikoksia)
Keski-kirjastojen lukuhaaste 2020 – kohta kolme – keskisuomalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kommentit
Lähetä kommentti